Juu, oon takas Joensuus, kaukana keskustasta, mutta kival paikal järven vieres ja mukavien kämppisten kaa. Vikat päivät Las Palmasis oli oikein loistavat, näin kaikki kaverini, jotka hlausinkin paitsi Clairen, kun meillä kummallakin oli menoa. Carlosin ja Lulun näin silloin sunnuntaina ja sain Carlosilta mekiskolaisen avaimenperän ja viikset. :D Ja sitten maanantaina ehin vielä järjestää lopulta kaikkien mutkien jälkeen ulosmenon Robertin, Riken, Marenin ja Carlon kaa. Yöllä nähtiin vielä Raffaelekin. Syötiin, juotiin, naurettiin ja käveltiin. Carlo oli ottanu elämänsä ekan tatuointinsa, se on osa ranskalaista runoa Albatrossi. Ku kysyin kävellessämme et miks se, ni se vastas, et ennen las palmasiin tuloa se oli tavannu ranskan opensa ja ne oli jutellu kuten ennenki ranskaks kahvin kera, mut sit yhtäkkii se oli alkanu puhumaan tästä runosta ja selittämään sitä; kuinka albatrossi joutuu laivan kannelle eikä pysty lentämään, koska sen siivet on liian pitkät ja kaikki nauraa sille tän takii. Lopputulos on kuitenkin, et albatrossi on vain erilainen, ei kummallinen ja outo. Oikeassa ympäristössä pystyy lentämään. Noh, tän keskustelun jälkeen Carlon äiti oli kysyny jossain vaihees, et onks se koskaan kertonu tälle opettajalle, et se on homo ja ku se sano, ettei oo ainakaan suoraan, ellei se opettaja nyt sitte oo huomannu ite. Äiti sano, et oli vahingos paljastanu sen tälle opettajalle vähän aiemmin. Silloin Carlo tajus, et tää ope oli yrittäny kertoo tietävänsä ja hyväksyvänsä Carlon tän runon avulla. carlon mielestä tää oli tosi söötti tapa puhuu siitä ja siks halus sitten tän runonpätkän jalkaansa.
Mä onnistuin antamaan kaikki lahjani lopulta kaikille, vaikk se oliki vähä hankalaa. Ja sit ku en nähny Clairee, ni multa jäi sit Evallekin annettavaa, punatulkku. Annoin punatulkun myös Carlolle ja muille hirvet. Ja sain paljon halauksia ja silmäniskuja tästä hyvästä. ;D Jopa Robert halas sit lopulta, vaikka ei yleensä koskaa halannu mua. (ei halannu, koska yhen kerran se kysy multa bileissä, kun oltiin Marenin kaa lähös, et miten Suomes sanoisin ja tekisin hyvästit ja sanoin, et sanoisin vain moi ja ehkä heilauttaisin kättä. Se ei meinannu uskoo mua, en tiiä uskooko edelleenkään, mut se ei sen jälkeen ikinä enää halannu tai suukottanu mua. Halus mennä suomalaisittain. ;)).
Carlo ja Raffaelekin oli lähös samana päivänä ku mä, joten ne piti kans tiistaina viä illanistujaiset, tilattiin porukalla pizzaa italialaisesta paikasta ja nähtii viä kerran. Toin myös salmarin mukanani ja annoin kaikkien maistaa. Ihmeellisesti Carlo ja yks saksalainen tyttö jopa tykkäs siitä, muut ei mukaan lukien mut. Jätin sen sitte sinne ja ne kai joi sen loppuun, ku Robertil, Marenil ja puolalaisil oli pikkujoulut lauantaina ennen niitten lähtöö kotiin. Niitten piti myös opetella suomalainen joululaulu tip-tap ja siihen koreografia, mut en tiiä miten siinä on käyny.
Keskiviikkona Raffaele ja Carlo lupas tulla auttamaan mun kaikkien pakaasien kaa, vaikka kuinka Marenin kaa sanottiin, ettei tarvii, ku Maren tulee kuitenki saattamaan mua. Noh, Raffaele oli kuitenki mun oven takana ja sais sit kannettavakseen yhen laukun, jossa oli mun pinkki huivi kiinnitettynä. Kommentoi sitä, et on melko maskuliininen. :P Carlo otti mun läppärilaukun ja Maren mun ison laukun. Mulla oli siis edelleen kainalosauvat. El Muellessa oli viä Veronikakin lähös samaan aikaan, joten me kaikki sullouduttiin bussiin (Carlo joutu lopulta seisomaan, oli niin täys) ja Maren jäi asemalle. :( Mut luvattiin nähä viä Saksas täs joskus. :)
Kentällä mun pakaasi pakattiin viä muoviin, kun jouduin teippaamaan asioita laukun ulkopuolelleki jeesus-teipil Marenin kaa. :D Meil oli hauskaa MArenin kaa! Ja loput tavarani jätin sille ja muille, ketkä nyt sit haluskaan ne. Koko mun pöytä oli viä täys kaikennäköst tavaraa. Carlo joutu viä maksamaan puolet mun pakaasin muovittamisesta, ku vain käteinen kelpas. :P Carlo-parka, se muutenki ehti aina maksamaan meijän baari-illat, mehän juostiin aina Marenin kaa perään, ete i, nyt on meijän vuoro! Noh sit viä check-inis Carlo ja Raffaele ootti mun kaa ja piti mun läppärilaukkuu, vaikka niillä alko olla jo kiire. Mul oli 21,5 kiloo, mut siitä ei onneks sanottu mitää. Mul oli myös oikeesti kolme käsimatkatavaraa, mut Carlon ansioista niistä näkyi vain yks ja kainalosauvat, jotka anto varmaan vielä armoa mulle, koska virkailija kyseli vain, et tarviinko apuu liikkumisen suhteen. :P Turvatarkastus Las Palmasis on ihan naurettava, hihnat kaukana laatikoista ja hirvee määrä ihmisii aina menossa. Pojat siis autto mua edelleen. Voi niitä! Niillä oli smenny jo juoksemiseks ellei niitten lento ois ollu puolta tuntii myöhäs, joten jonotettii sit Veronikan kaa portilla niitten kaa kunnes ne meni hyvästien jälkeen. Italialaiset on kyl huippuja, ne pitää huolen ja Raffaele katto mua aina pahasti, jos yritinkää hyppiä tai juosta sauvoillani. :D Ai nii, italias tuottaa onnettomuutta kuulemma, jos sauvoja kokeilee ilman mitään tarvetta. Niitä siis tulee tarvimaan, jos niitten kaa leikkii. Melko ymmärrettävää taikauskoo. Nii ja pojil oli myös kolme italialaista tyttöä menos kans kotiin, ku ne oli tullu tapaamaan viikoks poikia Las Palmasiin, mut ne silti autto mut ensin turvatarkastuksen läpi jne. Miksei suomalaiset oo tollasii?
Ne meni ja Veronika viä näytti ostamansa parfyymin kaupasta ja sit senki piti juosta Münchenin portille. Mulla oli viä aikaa, ku olin muutenki ajois ja mun lento myöhästy sit viä tunnin lisää. Lento sai kyl kiinni jonki verran, mut olin lopulta Suomes neljältä aamul. Seuraavana päivänä tulikin kuusi ja Tuisku ja Seppo kahveelle ja sit oli perinteinen joulukierros tiedossa ennen maanantain jouluaattoa. :D Olin kipee jo Las Palmasis, mut en onneks hirvees flunssas, joten lento meni ihan jees. Vierustoverini ihmetteli laukkumäärääni, miten olin saanu ne kaikki läpi. :P Suomes eteläs oli hyvin paljon lunta ja -20, mulla varvassandaalit varpaan takii. ;)
Tällä hetkellä loputkin kavereistani on lähös Las Palmasista (paitsi ne, jotka jää sinne koko vuodeks, eli Carlo, Claire ja Lulu). Niil on ikävää, mut mä oon jo tottunu taas kylmään ja Jojeen jne. Las Palmas oli loistava ja samalla ihan hirvee paikoitellen. Espnajaa vois osata enemmän, mut ei voi mittää. Pisteistä en edelleenkän tiedä saanko niitä, mut arvosanat on 7 (negritude) ja 8 (amerikan kirjallisuus) (4-10). Kaikin puolin mielenkiintoinen puolisen vuotta. ;)
