Juu, oon takas Joensuus, kaukana keskustasta, mutta kival paikal järven vieres ja mukavien kämppisten kaa. Vikat päivät Las Palmasis oli oikein loistavat, näin kaikki kaverini, jotka hlausinkin paitsi Clairen, kun meillä kummallakin oli menoa. Carlosin ja Lulun näin silloin sunnuntaina ja sain Carlosilta mekiskolaisen avaimenperän ja viikset. :D Ja sitten maanantaina ehin vielä järjestää lopulta kaikkien mutkien jälkeen ulosmenon Robertin, Riken, Marenin ja Carlon kaa. Yöllä nähtiin vielä Raffaelekin. Syötiin, juotiin, naurettiin ja käveltiin. Carlo oli ottanu elämänsä ekan tatuointinsa, se on osa ranskalaista runoa Albatrossi. Ku kysyin kävellessämme et miks se, ni se vastas, et ennen las palmasiin tuloa se oli tavannu ranskan opensa ja ne oli jutellu kuten ennenki ranskaks kahvin kera, mut sit yhtäkkii se oli alkanu puhumaan tästä runosta ja selittämään sitä; kuinka albatrossi joutuu laivan kannelle eikä pysty lentämään, koska sen siivet on liian pitkät ja kaikki nauraa sille tän takii. Lopputulos on kuitenkin, et albatrossi on vain erilainen, ei kummallinen ja outo. Oikeassa ympäristössä pystyy lentämään. Noh, tän keskustelun jälkeen Carlon äiti oli kysyny jossain vaihees, et onks se koskaan kertonu tälle opettajalle, et se on homo ja ku se sano, ettei oo ainakaan suoraan, ellei se opettaja nyt sitte oo huomannu ite. Äiti sano, et oli vahingos paljastanu sen tälle opettajalle vähän aiemmin. Silloin Carlo tajus, et tää ope oli yrittäny kertoo tietävänsä ja hyväksyvänsä Carlon tän runon avulla. carlon mielestä tää oli tosi söötti tapa puhuu siitä ja siks halus sitten tän runonpätkän jalkaansa.
Mä onnistuin antamaan kaikki lahjani lopulta kaikille, vaikk se oliki vähä hankalaa. Ja sit ku en nähny Clairee, ni multa jäi sit Evallekin annettavaa, punatulkku. Annoin punatulkun myös Carlolle ja muille hirvet. Ja sain paljon halauksia ja silmäniskuja tästä hyvästä. ;D Jopa Robert halas sit lopulta, vaikka ei yleensä koskaa halannu mua. (ei halannu, koska yhen kerran se kysy multa bileissä, kun oltiin Marenin kaa lähös, et miten Suomes sanoisin ja tekisin hyvästit ja sanoin, et sanoisin vain moi ja ehkä heilauttaisin kättä. Se ei meinannu uskoo mua, en tiiä uskooko edelleenkään, mut se ei sen jälkeen ikinä enää halannu tai suukottanu mua. Halus mennä suomalaisittain. ;)).
Carlo ja Raffaelekin oli lähös samana päivänä ku mä, joten ne piti kans tiistaina viä illanistujaiset, tilattiin porukalla pizzaa italialaisesta paikasta ja nähtii viä kerran. Toin myös salmarin mukanani ja annoin kaikkien maistaa. Ihmeellisesti Carlo ja yks saksalainen tyttö jopa tykkäs siitä, muut ei mukaan lukien mut. Jätin sen sitte sinne ja ne kai joi sen loppuun, ku Robertil, Marenil ja puolalaisil oli pikkujoulut lauantaina ennen niitten lähtöö kotiin. Niitten piti myös opetella suomalainen joululaulu tip-tap ja siihen koreografia, mut en tiiä miten siinä on käyny.
Keskiviikkona Raffaele ja Carlo lupas tulla auttamaan mun kaikkien pakaasien kaa, vaikka kuinka Marenin kaa sanottiin, ettei tarvii, ku Maren tulee kuitenki saattamaan mua. Noh, Raffaele oli kuitenki mun oven takana ja sais sit kannettavakseen yhen laukun, jossa oli mun pinkki huivi kiinnitettynä. Kommentoi sitä, et on melko maskuliininen. :P Carlo otti mun läppärilaukun ja Maren mun ison laukun. Mulla oli siis edelleen kainalosauvat. El Muellessa oli viä Veronikakin lähös samaan aikaan, joten me kaikki sullouduttiin bussiin (Carlo joutu lopulta seisomaan, oli niin täys) ja Maren jäi asemalle. :( Mut luvattiin nähä viä Saksas täs joskus. :)
Kentällä mun pakaasi pakattiin viä muoviin, kun jouduin teippaamaan asioita laukun ulkopuolelleki jeesus-teipil Marenin kaa. :D Meil oli hauskaa MArenin kaa! Ja loput tavarani jätin sille ja muille, ketkä nyt sit haluskaan ne. Koko mun pöytä oli viä täys kaikennäköst tavaraa. Carlo joutu viä maksamaan puolet mun pakaasin muovittamisesta, ku vain käteinen kelpas. :P Carlo-parka, se muutenki ehti aina maksamaan meijän baari-illat, mehän juostiin aina Marenin kaa perään, ete i, nyt on meijän vuoro! Noh sit viä check-inis Carlo ja Raffaele ootti mun kaa ja piti mun läppärilaukkuu, vaikka niillä alko olla jo kiire. Mul oli 21,5 kiloo, mut siitä ei onneks sanottu mitää. Mul oli myös oikeesti kolme käsimatkatavaraa, mut Carlon ansioista niistä näkyi vain yks ja kainalosauvat, jotka anto varmaan vielä armoa mulle, koska virkailija kyseli vain, et tarviinko apuu liikkumisen suhteen. :P Turvatarkastus Las Palmasis on ihan naurettava, hihnat kaukana laatikoista ja hirvee määrä ihmisii aina menossa. Pojat siis autto mua edelleen. Voi niitä! Niillä oli smenny jo juoksemiseks ellei niitten lento ois ollu puolta tuntii myöhäs, joten jonotettii sit Veronikan kaa portilla niitten kaa kunnes ne meni hyvästien jälkeen. Italialaiset on kyl huippuja, ne pitää huolen ja Raffaele katto mua aina pahasti, jos yritinkää hyppiä tai juosta sauvoillani. :D Ai nii, italias tuottaa onnettomuutta kuulemma, jos sauvoja kokeilee ilman mitään tarvetta. Niitä siis tulee tarvimaan, jos niitten kaa leikkii. Melko ymmärrettävää taikauskoo. Nii ja pojil oli myös kolme italialaista tyttöä menos kans kotiin, ku ne oli tullu tapaamaan viikoks poikia Las Palmasiin, mut ne silti autto mut ensin turvatarkastuksen läpi jne. Miksei suomalaiset oo tollasii?
Ne meni ja Veronika viä näytti ostamansa parfyymin kaupasta ja sit senki piti juosta Münchenin portille. Mulla oli viä aikaa, ku olin muutenki ajois ja mun lento myöhästy sit viä tunnin lisää. Lento sai kyl kiinni jonki verran, mut olin lopulta Suomes neljältä aamul. Seuraavana päivänä tulikin kuusi ja Tuisku ja Seppo kahveelle ja sit oli perinteinen joulukierros tiedossa ennen maanantain jouluaattoa. :D Olin kipee jo Las Palmasis, mut en onneks hirvees flunssas, joten lento meni ihan jees. Vierustoverini ihmetteli laukkumäärääni, miten olin saanu ne kaikki läpi. :P Suomes eteläs oli hyvin paljon lunta ja -20, mulla varvassandaalit varpaan takii. ;)
Tällä hetkellä loputkin kavereistani on lähös Las Palmasista (paitsi ne, jotka jää sinne koko vuodeks, eli Carlo, Claire ja Lulu). Niil on ikävää, mut mä oon jo tottunu taas kylmään ja Jojeen jne. Las Palmas oli loistava ja samalla ihan hirvee paikoitellen. Espnajaa vois osata enemmän, mut ei voi mittää. Pisteistä en edelleenkän tiedä saanko niitä, mut arvosanat on 7 (negritude) ja 8 (amerikan kirjallisuus) (4-10). Kaikin puolin mielenkiintoinen puolisen vuotta. ;)
tiistai 29. tammikuuta 2013
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Loppuja viedään
Enää pari päivää jälel! Mul hajos pari päivää sitte mun oikee kenkä ja kun vasemmas oli aina Marenin sandaali, ni tuli sit aika ostaa uuet. Menin eilen El Muellen Intersportiin Marenin kengällä ja omalla teipatullani (siis puolet sen pohjasta lähti nauramaan oikein kunnol, joten oli pakko teipata) ja onneks myyjäl oli joku toinen asiakas, joten sain rauhas kokeilla eri kenkiä. Lopulta sitten päädyin näihin ja ne on tosi hyvät! Tosin ne on auki, joten Suomes ne voi olla vähä hankalat.. :P Mut en löytäny hyvii lenkkareit, joten ostin sit nää. Makso 43 euroo, mut on ainaki kunnolliset ja estää iskun hyvin, ni varpaaseen ei satu. Ja nyt MAren sai toisen kenkänsä takas ja. ;) Myyjä tuli lopulta ja nauro mun kengille. :D Ja sit kysy, et tulinko laival ja sanoin, et oon erasmus ja et vasen on kaverin kenkä, joten todella tarviin kengät. :)
Se kenkä hajos, ku oltiin matkalla joulukonserttiin perjantai-iltana Marenin ja Robertin kaa. KOnsertti alko seittemältä, siinä oli kolme osaa ja mä tiiän, et äiti ois inhonnu niitä kaikkia. ;D Ekaks oli sellanen kuoro, jossa kaikil oli kaks eri nuottia ja sit niitten piti synkata ne. Oli hyvin bling-blong. Ja sit oli myös viuluja ynnä muita. Kaheksalta alko sit kunnon konsertti, jossa oli kaks hyvi klassista kuoroo, jotka molemmat oli aika tylsii.. Mut oli ne hyvii laulajii. Vain tylsii. :P Ja sit lopulta tuli Robertin odottama jazz... Noh, turmpetisti ja kitaristi oli tosi hyvii ja kai pianistikin, en vaa kuunnellu tarpeeks hyvin sitä. Kontrabasso oli koko ajan ihan omilla poluillaan. Laulajal oli ääntä, mut oli hyvin trashy, joten joululaulut kuulosti tosi naurettavilta. Mut niil oli yks vierailijakitaristi, joka soitti Michael Jacksonin Billy Jeanin ja se oli todella loistava! Ei joulunen niinkään, mut loistava. En siis edelleenkään päässy joulutunnelmaan. Ja konsertti loppu joskus puol kakstoista. :P
Mul on nyt melkein kaikille ostettuna jotai, sain tänää viimisiä Terorin markkinoilta. Käytii Marenin ja Robertin kaa. Mä kyl tykkään Terorista eniten kaikista kaupungeista, joissa oon käyny tääl. Mut se voi kyl johtuu siitäki, et on aina ollu aurinkoista ja lämmintä ja aina markkinat. ;) Mut on se kaunis pikkukaupunki.
Tänä iltana piti olla illallinen, mut se vaihtu eka drinkkeihin ja sit Clairekin peruutti, ku sen talos on joulujuhlat, joten nyt sit yritän tavata vain Carlosin, koska se lähtee huomen Ranskaan. Samal varmaa nään Lulun. Maren, Rike ja Robert on puolalaisten kaa grillaamas Isletal, mut se on niin kaukana, et en menny ite. Ja ku oon kävelly taas koko päivän muutenki. Mut mua ei haittaa, en nään ihmiset erillään, mä en haluu kaikkia sanomaan jäähyväisiä mulle samaan aikaan. Enkä haluu antaa niille lahjoja muitten nähen. Joten parempi näin mun mielestä. ;) Täytyy vaa yrittää nähä Claire ennen ku lähen ja saada jotenki Carlolle ja ehkä Raffaelelle lahjat, ehkä RObertin kautta... Tai sit jos huomen- ja tiistai-iltana tapais loput.. Mut tänää yritän ny nähä siis CArlosin ja saada samal siltä Sevillan ja Marokon kuvat. ;)
Se kenkä hajos, ku oltiin matkalla joulukonserttiin perjantai-iltana Marenin ja Robertin kaa. KOnsertti alko seittemältä, siinä oli kolme osaa ja mä tiiän, et äiti ois inhonnu niitä kaikkia. ;D Ekaks oli sellanen kuoro, jossa kaikil oli kaks eri nuottia ja sit niitten piti synkata ne. Oli hyvin bling-blong. Ja sit oli myös viuluja ynnä muita. Kaheksalta alko sit kunnon konsertti, jossa oli kaks hyvi klassista kuoroo, jotka molemmat oli aika tylsii.. Mut oli ne hyvii laulajii. Vain tylsii. :P Ja sit lopulta tuli Robertin odottama jazz... Noh, turmpetisti ja kitaristi oli tosi hyvii ja kai pianistikin, en vaa kuunnellu tarpeeks hyvin sitä. Kontrabasso oli koko ajan ihan omilla poluillaan. Laulajal oli ääntä, mut oli hyvin trashy, joten joululaulut kuulosti tosi naurettavilta. Mut niil oli yks vierailijakitaristi, joka soitti Michael Jacksonin Billy Jeanin ja se oli todella loistava! Ei joulunen niinkään, mut loistava. En siis edelleenkään päässy joulutunnelmaan. Ja konsertti loppu joskus puol kakstoista. :P
Mul on nyt melkein kaikille ostettuna jotai, sain tänää viimisiä Terorin markkinoilta. Käytii Marenin ja Robertin kaa. Mä kyl tykkään Terorista eniten kaikista kaupungeista, joissa oon käyny tääl. Mut se voi kyl johtuu siitäki, et on aina ollu aurinkoista ja lämmintä ja aina markkinat. ;) Mut on se kaunis pikkukaupunki.
Tänä iltana piti olla illallinen, mut se vaihtu eka drinkkeihin ja sit Clairekin peruutti, ku sen talos on joulujuhlat, joten nyt sit yritän tavata vain Carlosin, koska se lähtee huomen Ranskaan. Samal varmaa nään Lulun. Maren, Rike ja Robert on puolalaisten kaa grillaamas Isletal, mut se on niin kaukana, et en menny ite. Ja ku oon kävelly taas koko päivän muutenki. Mut mua ei haittaa, en nään ihmiset erillään, mä en haluu kaikkia sanomaan jäähyväisiä mulle samaan aikaan. Enkä haluu antaa niille lahjoja muitten nähen. Joten parempi näin mun mielestä. ;) Täytyy vaa yrittää nähä Claire ennen ku lähen ja saada jotenki Carlolle ja ehkä Raffaelelle lahjat, ehkä RObertin kautta... Tai sit jos huomen- ja tiistai-iltana tapais loput.. Mut tänää yritän ny nähä siis CArlosin ja saada samal siltä Sevillan ja Marokon kuvat. ;)
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Vika tentti ohi! XD
vika tentti on ohi ja oisin saanu samal kokeel kak kurssii läpästyy, mut sanoin, et en oo käyny toisel, joten anna vain toiseen. :P Vähä liian kiltti ope. Samoin se jätti mut yksin sen huoneeseen, joka on täys aiheeseen liittyvii kirjoja sekä mun kassi täys tietoja, mut en luntannu! Tiesin asiat muutenki. :P Kysymyksenä simppelisti negritude. Ihan pieni aihe yhelle esseelle. ;)
Tänään pitäis lopulta viiä Maren syömää, ku luvattii Riken kaa sen synttärinä. Ja nyt MAren kuttu Evanki enkä tajuu et miks se aina haluu lisää ihmisii... Mut iha sama. Ongelmana mul on y lahjat, ku ne riittää periaattees, jos jätän joko pari poikaa ilman tai sit Evan ilman... Mmh. Aattelin jättää evan ilman, ku en oo tuntenu sitä niin kauaa ja ku se muuttaa täältä iha kohta Barcelonaan, ni sil on aika paljon varmaa jo tavaraa. Mut jos Maren kuttuu sen joka puolelle meijän mukaan, en pysty antaa muille lahjoja. Argh. Tai sit lähetän yhelle viä perästä jotain. En tiiä! Muutenki vaikee antaa pojille jotain, jos ne ei oo homoi.. :P Vähä pöntön tuntusta antaa joku hirvipehmis Robertille ja Raffaelelle. Mut no, enpä ehkä nää niitä enää ni mitä välii.
Sunnuntaina ois ny suunnitelmis illallinen kavereitten kaa. Nyt on sit vaa kuttuminen, Claire sitä ehotti ja sano, et vois kuttuu muutki, eli carlosin, marenin, riken jne... vähä outoo, koska claire ei kauheesti tunne näit... Mut iha sama se mulle. Mut jos Eva tulee, on ongelmii lahjojen suhteen. :P No jaa. Iha sama!
Sit ois viä tuliaiset ostamatta, botaninen puutarha ja teknologinen museo käymättä. Kaipa se tästä. Ai nii, ja joulukoristeet tää on kyl huippuja! Kattokaa vaikka facest
Tänään pitäis lopulta viiä Maren syömää, ku luvattii Riken kaa sen synttärinä. Ja nyt MAren kuttu Evanki enkä tajuu et miks se aina haluu lisää ihmisii... Mut iha sama. Ongelmana mul on y lahjat, ku ne riittää periaattees, jos jätän joko pari poikaa ilman tai sit Evan ilman... Mmh. Aattelin jättää evan ilman, ku en oo tuntenu sitä niin kauaa ja ku se muuttaa täältä iha kohta Barcelonaan, ni sil on aika paljon varmaa jo tavaraa. Mut jos Maren kuttuu sen joka puolelle meijän mukaan, en pysty antaa muille lahjoja. Argh. Tai sit lähetän yhelle viä perästä jotain. En tiiä! Muutenki vaikee antaa pojille jotain, jos ne ei oo homoi.. :P Vähä pöntön tuntusta antaa joku hirvipehmis Robertille ja Raffaelelle. Mut no, enpä ehkä nää niitä enää ni mitä välii.
Sunnuntaina ois ny suunnitelmis illallinen kavereitten kaa. Nyt on sit vaa kuttuminen, Claire sitä ehotti ja sano, et vois kuttuu muutki, eli carlosin, marenin, riken jne... vähä outoo, koska claire ei kauheesti tunne näit... Mut iha sama se mulle. Mut jos Eva tulee, on ongelmii lahjojen suhteen. :P No jaa. Iha sama!
Sit ois viä tuliaiset ostamatta, botaninen puutarha ja teknologinen museo käymättä. Kaipa se tästä. Ai nii, ja joulukoristeet tää on kyl huippuja! Kattokaa vaikka facest
tiistai 11. joulukuuta 2012
Viimisii viiää
Viime viikolla yritin ottaa iisisti, mut äiti ja iskä tuli käymää. ;D Otin silti iisisti, ku neki otti. Oltii rannal, käveltii vähä santa catalinas ja veguetas, vuokrattiin auto lauantaina ja köytii vuoril ja eteläs (mentii saaren poikki ylhäältä alas). Upeita maisemii taas ja nyt oon kyl käyny melko hyvin koko saaren läpi.
ennen ku ne tuli, kävin lääkäris ja ne otti mun kipsin pois, sano ettei ois koskaa tarvinnukaa. Mä oon iha tyytyväinen et se oli, ku kövelin niin paljo. oli vähä vinos, mut laitoin siteen teipattujen varpaitten ympärille, nyt näyttäis vähä suoremmilta. Mut kipsin alta paljastu kaks hyvin mustaa varvasta. :P En tiennykää, et kaks muutaki oli niin pahasti saanu iskun. Joten nekin siis sattuu. Mut on helpompi kävellä eikä kipsi paina enää sääreen eikä kastu jne. Äiti ja iskä toi tänne taas lämpimät ilmat, siks päästiinki rannalle. Niitten hotelli oli hyvä ja rannan vieres. ;) Mä söin hyvin viis päivää eikä tarvinnu maksaa. :D
Ne lähti maanantaina... :( Mut onneks oli saksalainen ilta by Maren ja Rike, joka oli Carlosin luona, joten en ollu yksinäinen. Sinne oli kututtu kaikki: RObert, Raffaele, Carlo, Eva ja sen kaverit, KArolina ja sen puolalaiset, Carlosn kämppikset, Carlos ja Lulu tietty ja mä. Ruokana oli perunasalaattii (jossa oli omenaa, majoneesii, kurkkuja jne), muussia, jauhelihakroketteja (frikadel eiks je), punajuurisalaattii, punakaalisalaattii, erilaisii makkaroita, hapankaalii tietty (omenan kaa) ja tietty paljon juomaa. Noh, siis melko skandinaavista hyvinkin, mutta juuri ne ruoat, joista en tykkää. :P Mutta oli hauskaa, juttelin suurimmaks osaks Carlon ja Raffaelen kaa ja sit illemmal pelattiin Jungle-peliä.
Eva on saanu työpaikan Barcelonasta siitä saksalaisesta firmasta! :D Se on siis sekä kääntäjö että hammasteknikko tai jotai ja firma myy hammasjuttuja ja tarvii espanjan ja saksan osaajan! Ihan loistava homma siis sille. Mut nyt se on iha hermona, ku työ alkaa siis 7.1 jo ja sitä ennen pitäis saada kaikki käytännön järjestelyt kondikseen. Onneks sil on kaveri barcelonas. Nyt sit meiltä karhutaan jotain sähkölaskuu, jota ei muka olla maksettu. Ollaa oikeesti maksettu kaikki. Ja sit sille tuli joku sakko Italiasta, ku se vuokras auton siä kaverin kaa lomal ja nyt ne sanoo, et ne on ajanu alkoholin vaikiutuksen alasena jne. Niitä ei koskaa ees pysäytetty siä! Outoo, tosi outoo.
Mul on enää viikko! Maanantaina oli eka tentti, oli ihan jees, tosin ne tietää, et en lukenu yhtä kirjaa, ku tsekkas pikkukysymyksil, tosi tyhmää. Mut esseet sain kirjotettuu tarpeeks pitkiks ja osasin ne asiat. :D Huomen toinen tentti, en tiiä mitä voi kysyy... Mut jotain tuun kirjottamaan huomen. ;)
ennen ku ne tuli, kävin lääkäris ja ne otti mun kipsin pois, sano ettei ois koskaa tarvinnukaa. Mä oon iha tyytyväinen et se oli, ku kövelin niin paljo. oli vähä vinos, mut laitoin siteen teipattujen varpaitten ympärille, nyt näyttäis vähä suoremmilta. Mut kipsin alta paljastu kaks hyvin mustaa varvasta. :P En tiennykää, et kaks muutaki oli niin pahasti saanu iskun. Joten nekin siis sattuu. Mut on helpompi kävellä eikä kipsi paina enää sääreen eikä kastu jne. Äiti ja iskä toi tänne taas lämpimät ilmat, siks päästiinki rannalle. Niitten hotelli oli hyvä ja rannan vieres. ;) Mä söin hyvin viis päivää eikä tarvinnu maksaa. :D
Ne lähti maanantaina... :( Mut onneks oli saksalainen ilta by Maren ja Rike, joka oli Carlosin luona, joten en ollu yksinäinen. Sinne oli kututtu kaikki: RObert, Raffaele, Carlo, Eva ja sen kaverit, KArolina ja sen puolalaiset, Carlosn kämppikset, Carlos ja Lulu tietty ja mä. Ruokana oli perunasalaattii (jossa oli omenaa, majoneesii, kurkkuja jne), muussia, jauhelihakroketteja (frikadel eiks je), punajuurisalaattii, punakaalisalaattii, erilaisii makkaroita, hapankaalii tietty (omenan kaa) ja tietty paljon juomaa. Noh, siis melko skandinaavista hyvinkin, mutta juuri ne ruoat, joista en tykkää. :P Mutta oli hauskaa, juttelin suurimmaks osaks Carlon ja Raffaelen kaa ja sit illemmal pelattiin Jungle-peliä.
Eva on saanu työpaikan Barcelonasta siitä saksalaisesta firmasta! :D Se on siis sekä kääntäjö että hammasteknikko tai jotai ja firma myy hammasjuttuja ja tarvii espanjan ja saksan osaajan! Ihan loistava homma siis sille. Mut nyt se on iha hermona, ku työ alkaa siis 7.1 jo ja sitä ennen pitäis saada kaikki käytännön järjestelyt kondikseen. Onneks sil on kaveri barcelonas. Nyt sit meiltä karhutaan jotain sähkölaskuu, jota ei muka olla maksettu. Ollaa oikeesti maksettu kaikki. Ja sit sille tuli joku sakko Italiasta, ku se vuokras auton siä kaverin kaa lomal ja nyt ne sanoo, et ne on ajanu alkoholin vaikiutuksen alasena jne. Niitä ei koskaa ees pysäytetty siä! Outoo, tosi outoo.
Mul on enää viikko! Maanantaina oli eka tentti, oli ihan jees, tosin ne tietää, et en lukenu yhtä kirjaa, ku tsekkas pikkukysymyksil, tosi tyhmää. Mut esseet sain kirjotettuu tarpeeks pitkiks ja osasin ne asiat. :D Huomen toinen tentti, en tiiä mitä voi kysyy... Mut jotain tuun kirjottamaan huomen. ;)
Sevilla ja Marokko
Niin, keskiviikkona tosiaan matka jatkui Sevillaan Riken ja Carlosin kaa. Sevillaan päästiin, matkatavaroihinki mahtu viä vaikka mitä, kun meillä oli siis vain käsimatkatavarat ja raja on 10 kiloo, ni ei oltais voitu ostaa hirveitä määriä mitään. Sevillassa löydettiin bussi ja ratikka ja käveltiin viä vähän matkaa, kunnes meijän kiva hostelli löyty. Hostelli oli kylmä, mutta muuten oikein hyvä. Ja hyvin keskustassa, katedraalille ei ollu paljon matkaa. Käytiin viä syömäs illal härkäravintolassa, josa tarjoilija oli hyvin kohtelias ja mukava, puheli, kyseli mistä ollaan jne. Se korjas meijän vaappuvan pöydänki ja sit suositteli carlosille lihaa. Otettiin kaks tapasta kummatki, mä ja carlos. Oli tosi hyvää! Ja se ilta oli jo niin paljon enemmän espanjalainen ku mikään paikka täl saarella! Hassuu.
Toisena päivnä lähettiin katedraalille, juutalaiskortteleihin, Acazariin ja mä tulin jo vähän aiemmin sit takas, ku ne meni viä katedraaliin sisään ja Giraldaan kattomaan maisemia. Illalla Carlos halus flamenco-esitykseen ja saatiin mainos sellaisesta, joka makso 15 euroo. Oli tosi upee esitys, mies- ja naistanssijat sekä kaks laulajaa ja kitaransoittaja. Eli kaikki livenä, kommunikaatioo ja paljon tunnetta. Eli paljon kopistuksia, mut ei paljon hyviä käsiä, varsinkaan mieheltä. Mut se ny on odotettavaa. Mut oli hyvä!
Perjantaina käveltiin viä vähän ympäri ja sit kolmelta oli lähtö bussille. Bussimatka kesti kolme tuntii, ku käytii viä Cádizis. Marokon matkal oli mukana enkkuja, irkkuja ja amerikkalaisii! Ja pari saksalaista. Mut siis iha outoo! Tääl ei oo ku yks amerikkalainen, pari enkkuu ja yks irkku. :P Noh, amerikkalaiset oli viä tosi stereotyyppisii, pari north carolina -blondia, jotka oli epäkohteliaita joilleki, new yorkista pariskunta, tosi meneviä ja mukavia, länsirannikolta todella täyteläisiä ärriä ja tylsiä puheenaiheita (mm. high schoolin oppiaineet ja niitten kokeet), kolme mustaa tyttöö Texasista (ku yks oli kamelin pääl, huus Jesus Christ ja oli ihan jännityksestä jäykkänä koko matkan;)). Ja sit San Diegosta yks latinotyttö ja pari rokkarii tosi leveil ja teinimäisil aksenteil.
Illal saavuttiin Algecirasiin, sieltä lautalle. LAutta oli ihan jees, vähä tylsä, hyvät istuimet. Vielä illemmal oltii Ceutassa ja sit rajal, jossa oltii nopeita, tullimiehet oli hyväl tuulel. Meren rannalle hotelliin, tyhjää ympäril, lämpimäl illal, tosi kiva hiekkaranta. Hotelli ok. Lauantaina mentiin Tetouaniin, vanhaan kaupunkiin juutalaiskortteleitten kautta. Mulla oli täys työ pysyy peräs sauvoilla, mut pysyin. Tosin kastelin taas kipsini, kuten jo Sevillassaki. Kujat oli TOSI kapeita ja meil oli kaks opasta, ku oli vähä vaarallinen paikka. Sit oltiin apteekis, jossa meille myytiin paljon tavaraa (oli hyvä ja hauska myyjä) ja sit saatiin ostella nahkajuttui. Sorruin liilaan nahkalaukkuun. Sain tingittyy vähän, mut en ollu kauheen hyvä siinä. En tykkää olla ilkee. Sit mentii syömää todella marokkolaiseen paikkaan, jossa oli soittajat, tanssijoita, iso tila, missä esiinty, sain henna-tatuoinninki kolmel eurol jne. RUoka ihan jees, vähä tylsää, ku pitää sopiii kaikille. Ikkunoita tai ovia ei ollu kaikkil, joten sisäl on yhtä kylmä ku ulkona, eli 10-15 astetta. Sit bussilla kierros Tangieris (Tanger) ja hotelliin, joka oli iha keskustas. Saatiin illallisen jälkeen sit kävellä ympäriinsä. CArlos vähä suuttu meille, ku ei haluttu enempää kävellä ja ku puhuttii amerikkalaisista niitten selän takana. Oishan se saanu mennö, jos ois halunnu ja Rike olis viä voinu mennä mukaa, mut ei. Mul oli kipsi syynä, et ei ollu kauheen kiva kävellä mäkiä ylös ja alas koko aikaa. ja amerikkalaiset ny on amerikkalaisii.
Noh, sunnuntaina ajettiin bussilla Chefchaoueniin, joka on pieni vuoristokylä, jossa talot on maalattu sinisiks. Tosi kaunis ja aurinko paisto ja lämmitti,mut bussimatka oli paha, tuli paha olo, ku oli niin kuumaki bussis ja vuoristo. Ja pysähdyttiin matkal vessaan paikkaan, jossa oli vain jalanjälet. :P
Chefcahouenis oli ihana paikallinen opas, joka osas vaikka mitä kieliä, kuten kaikki muutki oppaat siellä (espanja, ranska, enkku, arabia, osalla saksa jne). Ja se oli niin hidas, et mul ei ollu mitää ongelmii jalan kaa. Se sano mulle kerran bonjour, vastasin saman takas, kysy osaanko ranskaa, sanoin vähän ja sit kysy, et mistä oon. Suomesta. Aa, putka! Häh? Aa, vodka! Joo, lämmittää hyvin. No sille kelpaa vain marokkolainen tosi makee minttutee. YÖK. Se on siis pahinta mahollista teetä mitä oon maistanu!
Ja ihastuttava kaupunki. Syötii taas paikallises ravintolassa, jossa jopa takkatulia, joten Rike meni heti yhen sellasen luo. Rike ja Carlos oli jäätyä koko tän ajan siis! Myös Sevillas. Mul ei yleensä ollu mitää hätää. Oli ihanan raikasta, kuin kevääl, ku ruoho vihertaa ja aurinko lämmittää kivasti. Ku sanoin tän yhelle taksikuskille Sevillassa, se katto mua katseella, joka sano, ooksä hullu? Anyway, syötiin, osteltiin (tosin en mä), kankaita oli paljon, käytii taas yhen myyjän paikas, oli hyvä myyjä taasen. Upeita, mut ei pehmosii silkkihuiveja, joten en ostanu.
Sit olikin taas bussimatkan aika, sit rajalla, jossa ei ees haluttu nähä bussin sisälle ssati meijän leimoja, oli niin hyväl tuulel ja sit lautalla takas Epsanjaan. Sit viä kolme lisätuntii bussilla Cádizin kautta Sevillaan ja taksilla hostellille. Maanantai vielä Sevillassa, mentiin ratikalla Plaza de Españalle, jonne Carlos halus kävellä (se siis makso 1.30, haloo). Plaza oli tosi upee! Siä on kuvattu Star Warsia pätkä. ;) Ja siä oli mielenosotus, iso sellanen, samaan aikaan. ;) Aika outoo ottaa hymyileviä kuvia, kun takana on joukko vihasii espanjalaisii. Löyty sieltä myös military museum, tosi mielenkiintonen, aseita, linnotuksii, vanha juna, miekkoja, pukuja, pienoismalleja, tinasotilaita jne. ;)
Sit käveltii vähä María Luísan puistos, hienot museot oli kii, ku oli maanantai (höh). Käveltii takas ratikalle, jonka otin, toiset meni viä. Kävin ostamas punaset, valkopilkulliset flamenco-kengät ja ku pääsin hostellille, katoin riken papereista, et meijän lento oli hyvin pian! JOten taas tuli kiire lennolle. Soitin muille, ne tuli, tehtiin eväät, mentiin ratikalla, bussilla ja oltiin lopulta noin 20 minuuttii ennen portin sulkemista perillä. Tietty oli viä vika portti, jonne piti kävellä, mut ehittiin. Ja ku päästiin sinne, jono alko kulkemaan just, joten täydellinen ajoitus. Illaks päästiin kotiin Las Palmasiin ja sen jouluvaloihin. ;D Sevillas oli kans vähän valoi, mut tääl on palljon paremmat! Mikä on outoo mut totta :D
Toisena päivnä lähettiin katedraalille, juutalaiskortteleihin, Acazariin ja mä tulin jo vähän aiemmin sit takas, ku ne meni viä katedraaliin sisään ja Giraldaan kattomaan maisemia. Illalla Carlos halus flamenco-esitykseen ja saatiin mainos sellaisesta, joka makso 15 euroo. Oli tosi upee esitys, mies- ja naistanssijat sekä kaks laulajaa ja kitaransoittaja. Eli kaikki livenä, kommunikaatioo ja paljon tunnetta. Eli paljon kopistuksia, mut ei paljon hyviä käsiä, varsinkaan mieheltä. Mut se ny on odotettavaa. Mut oli hyvä!
Perjantaina käveltiin viä vähän ympäri ja sit kolmelta oli lähtö bussille. Bussimatka kesti kolme tuntii, ku käytii viä Cádizis. Marokon matkal oli mukana enkkuja, irkkuja ja amerikkalaisii! Ja pari saksalaista. Mut siis iha outoo! Tääl ei oo ku yks amerikkalainen, pari enkkuu ja yks irkku. :P Noh, amerikkalaiset oli viä tosi stereotyyppisii, pari north carolina -blondia, jotka oli epäkohteliaita joilleki, new yorkista pariskunta, tosi meneviä ja mukavia, länsirannikolta todella täyteläisiä ärriä ja tylsiä puheenaiheita (mm. high schoolin oppiaineet ja niitten kokeet), kolme mustaa tyttöö Texasista (ku yks oli kamelin pääl, huus Jesus Christ ja oli ihan jännityksestä jäykkänä koko matkan;)). Ja sit San Diegosta yks latinotyttö ja pari rokkarii tosi leveil ja teinimäisil aksenteil.
Illal saavuttiin Algecirasiin, sieltä lautalle. LAutta oli ihan jees, vähä tylsä, hyvät istuimet. Vielä illemmal oltii Ceutassa ja sit rajal, jossa oltii nopeita, tullimiehet oli hyväl tuulel. Meren rannalle hotelliin, tyhjää ympäril, lämpimäl illal, tosi kiva hiekkaranta. Hotelli ok. Lauantaina mentiin Tetouaniin, vanhaan kaupunkiin juutalaiskortteleitten kautta. Mulla oli täys työ pysyy peräs sauvoilla, mut pysyin. Tosin kastelin taas kipsini, kuten jo Sevillassaki. Kujat oli TOSI kapeita ja meil oli kaks opasta, ku oli vähä vaarallinen paikka. Sit oltiin apteekis, jossa meille myytiin paljon tavaraa (oli hyvä ja hauska myyjä) ja sit saatiin ostella nahkajuttui. Sorruin liilaan nahkalaukkuun. Sain tingittyy vähän, mut en ollu kauheen hyvä siinä. En tykkää olla ilkee. Sit mentii syömää todella marokkolaiseen paikkaan, jossa oli soittajat, tanssijoita, iso tila, missä esiinty, sain henna-tatuoinninki kolmel eurol jne. RUoka ihan jees, vähä tylsää, ku pitää sopiii kaikille. Ikkunoita tai ovia ei ollu kaikkil, joten sisäl on yhtä kylmä ku ulkona, eli 10-15 astetta. Sit bussilla kierros Tangieris (Tanger) ja hotelliin, joka oli iha keskustas. Saatiin illallisen jälkeen sit kävellä ympäriinsä. CArlos vähä suuttu meille, ku ei haluttu enempää kävellä ja ku puhuttii amerikkalaisista niitten selän takana. Oishan se saanu mennö, jos ois halunnu ja Rike olis viä voinu mennä mukaa, mut ei. Mul oli kipsi syynä, et ei ollu kauheen kiva kävellä mäkiä ylös ja alas koko aikaa. ja amerikkalaiset ny on amerikkalaisii.
Noh, sunnuntaina ajettiin bussilla Chefchaoueniin, joka on pieni vuoristokylä, jossa talot on maalattu sinisiks. Tosi kaunis ja aurinko paisto ja lämmitti,mut bussimatka oli paha, tuli paha olo, ku oli niin kuumaki bussis ja vuoristo. Ja pysähdyttiin matkal vessaan paikkaan, jossa oli vain jalanjälet. :P
Chefcahouenis oli ihana paikallinen opas, joka osas vaikka mitä kieliä, kuten kaikki muutki oppaat siellä (espanja, ranska, enkku, arabia, osalla saksa jne). Ja se oli niin hidas, et mul ei ollu mitää ongelmii jalan kaa. Se sano mulle kerran bonjour, vastasin saman takas, kysy osaanko ranskaa, sanoin vähän ja sit kysy, et mistä oon. Suomesta. Aa, putka! Häh? Aa, vodka! Joo, lämmittää hyvin. No sille kelpaa vain marokkolainen tosi makee minttutee. YÖK. Se on siis pahinta mahollista teetä mitä oon maistanu!
Ja ihastuttava kaupunki. Syötii taas paikallises ravintolassa, jossa jopa takkatulia, joten Rike meni heti yhen sellasen luo. Rike ja Carlos oli jäätyä koko tän ajan siis! Myös Sevillas. Mul ei yleensä ollu mitää hätää. Oli ihanan raikasta, kuin kevääl, ku ruoho vihertaa ja aurinko lämmittää kivasti. Ku sanoin tän yhelle taksikuskille Sevillassa, se katto mua katseella, joka sano, ooksä hullu? Anyway, syötiin, osteltiin (tosin en mä), kankaita oli paljon, käytii taas yhen myyjän paikas, oli hyvä myyjä taasen. Upeita, mut ei pehmosii silkkihuiveja, joten en ostanu.
Sit olikin taas bussimatkan aika, sit rajalla, jossa ei ees haluttu nähä bussin sisälle ssati meijän leimoja, oli niin hyväl tuulel ja sit lautalla takas Epsanjaan. Sit viä kolme lisätuntii bussilla Cádizin kautta Sevillaan ja taksilla hostellille. Maanantai vielä Sevillassa, mentiin ratikalla Plaza de Españalle, jonne Carlos halus kävellä (se siis makso 1.30, haloo). Plaza oli tosi upee! Siä on kuvattu Star Warsia pätkä. ;) Ja siä oli mielenosotus, iso sellanen, samaan aikaan. ;) Aika outoo ottaa hymyileviä kuvia, kun takana on joukko vihasii espanjalaisii. Löyty sieltä myös military museum, tosi mielenkiintonen, aseita, linnotuksii, vanha juna, miekkoja, pukuja, pienoismalleja, tinasotilaita jne. ;)
Sit käveltii vähä María Luísan puistos, hienot museot oli kii, ku oli maanantai (höh). Käveltii takas ratikalle, jonka otin, toiset meni viä. Kävin ostamas punaset, valkopilkulliset flamenco-kengät ja ku pääsin hostellille, katoin riken papereista, et meijän lento oli hyvin pian! JOten taas tuli kiire lennolle. Soitin muille, ne tuli, tehtiin eväät, mentiin ratikalla, bussilla ja oltiin lopulta noin 20 minuuttii ennen portin sulkemista perillä. Tietty oli viä vika portti, jonne piti kävellä, mut ehittiin. Ja ku päästiin sinne, jono alko kulkemaan just, joten täydellinen ajoitus. Illaks päästiin kotiin Las Palmasiin ja sen jouluvaloihin. ;D Sevillas oli kans vähän valoi, mut tääl on palljon paremmat! Mikä on outoo mut totta :D
La Palma
Tuota tuota. En muista enää kaikkee, mut 24.11 lähettiin MArenin ja Riken kaa La Palman saarelle kolmeks ihanaks päiväks. Santa Cruz on keskiaikainen kaupunki, joka on kylläkin täys turisteja. Meijän hostellihuone oli luxus-sviitti ylimmäs kerrokses, meil oli oma parvekekin! Oli kosteeta, RAIKASTA, vihreetä La Palmalla. Lento oli propellikoneella ja näin aamun sarastaessa Teneriffan ja sen Teiden sekä pienen Gomeran.
Ekana päivänä mentiin saaren läpi, katsastaen Cumbrecita etelästä käsin, käveltiin pieni vaellus tulivuorella aivan ihanassa kelissä ja kaikkien saksalaisten vaellusturistien keskellä. HOstellissa oli kolme melko vanhaa tanskalaista, jotka oli kans vaeltamas eikä ollu koskaa käyny Gran CAnarial, ku tää on niin turistinen paikka... :P Just joo, La Palmal oli niit paljo enemmän näkösäl. Nähtiin sit illal auringonlasku länsirannikolla, seuraavana pysäkkinä sieltä on Amerikat.
Toisena päivänä mentiin pohjoseen, oli tosi pilvistä ja kylmää ja me ajettiin vaan lisää ja lisää pilveen, kunnes oltiin välil niitten päällä, niitten sisäl ja niitten välis. Puut loppu lopulta, ku oltiin niin korkeel ja kormeimmas kohtaa ei nähty maisemaa, mut oli sellanen mars- tai kuumaisema, ku oltii pilves, sato vettä ja oli kylmempi ku puoleen vuoteen meijän osalta. :D Sit laskeuduttii pilvistä, kierrettiin yks tosi pieni kylä ja tosi pieni tie, ku luulin, et siä ois kalliokaiverruksii. Ei ollu. :P Missattiin sit myöhäsen ajankohan takii oikeet luolat. :P Mut nähtii itärannikko auringonlaskus, sellanen allaspaikka (natural pools).
Kolmantena päivänä mentii sit etelään ja käytiin MAzon kyläs, jossa oli museo ja tosi jyrkät vanhat tiet. Sieltä suoraan San Antonion tulivuorelle ja käveltiin viidel eurol (Rike oli ällistynyt hinnasta) sen reunalla. Oli kyl upee, onneks aurinkoki paisto taas silloin. Sit mentiin lopuks Puerto Naosiin, joka on saaren turistisin paikka, jonne on rakennettu iha uus ranta ja kaupunki. Mustaa karkeeta hiekkaa ja kiviä, hirveet aallot, punaset liput, keltaset tietys paikas, jossa hengenpelastaja katto koko ajan. Tytöt pääs mereen, mä epäröin, koitin uuestaan, aalto vei. Toinen aalto tuli ja vei. Aattelin, et älä hengitä ja et se hengenpelastaja on iha vieres. Pääsin ylös, hengenpelastaja oli oottamas jo, uus aalto ja hengenpelastaja autto kädestä rannalle. NOLOO. Sit vast, ku olin jo yrittämäs päästä eroon pelastajasta ja noloudesta, huomasin, et mun varvas osottaa vasempaan... Se oli murtunu, vaikkei tuntunu viä miltää. Tuli mielee kaikki sarjat ja mua alko pelottaa se kipu, joka tulee adrenaliinin jälkeen ja alko pyörryttää. Hengenpelastaja talutti punaselle ristille, yritti laittaa paikoilleen, mut sattu edelleen. Sain sit lopulta jäätä, ambulanssin ja tytötki löyty. Juteltii sekä pelastajan että ambulanssityypin kaa suomen ilmoista, tanssista, salsasta jne. Ja kaikki yrittää vakuuttaa, et on vain sijoiltaa. Pelastaja viä pesi mun jalatki, ku en voinu taipuu. :P
Poliklinikal melko kaukana Naosista sain lopulta monta hoitsua, jotka puhu vain toisilleen, monta,jotka ei puhunu enkkuu ja tosi kivan tohtorin, jolla on tosi hyvä enkku, vaikkei aina sanoja. LAitto mulle puolikipsin, sano, ettei saa laittaa painoa ollenkaa tuntiin, ku kuivuu ja sit päästiin autoon ja alko jo olla kiire lennolle. Laskettiin väärin ja mentii syömää viä, kunnes Maren tajus, et meil onTOSI kiire. Ne jätti mut check-iniin noin 8 minuuttii enenn sen sulkeutumista, niil oli viä vuokra-auto luovuttamatta. Ne jätti sen lopulta väärään paikkaan, sano mis se on ja heitti avaimet tätille. Ne juoksi kahta minuuttii vaille check-iniin ja päästiin lennolle. Huh huh!!!
Keskiviikkona oli sit Sevillan ja Marokon vuoro kipsin kanssa. Kainalosauvat ostin ite apteekista, ku niitä ei annettu, kuten ei mitään anneta tääl, vaa ne täytyy kaikki hankkii apteekista!
Ekana päivänä mentiin saaren läpi, katsastaen Cumbrecita etelästä käsin, käveltiin pieni vaellus tulivuorella aivan ihanassa kelissä ja kaikkien saksalaisten vaellusturistien keskellä. HOstellissa oli kolme melko vanhaa tanskalaista, jotka oli kans vaeltamas eikä ollu koskaa käyny Gran CAnarial, ku tää on niin turistinen paikka... :P Just joo, La Palmal oli niit paljo enemmän näkösäl. Nähtiin sit illal auringonlasku länsirannikolla, seuraavana pysäkkinä sieltä on Amerikat.
Toisena päivänä mentiin pohjoseen, oli tosi pilvistä ja kylmää ja me ajettiin vaan lisää ja lisää pilveen, kunnes oltiin välil niitten päällä, niitten sisäl ja niitten välis. Puut loppu lopulta, ku oltiin niin korkeel ja kormeimmas kohtaa ei nähty maisemaa, mut oli sellanen mars- tai kuumaisema, ku oltii pilves, sato vettä ja oli kylmempi ku puoleen vuoteen meijän osalta. :D Sit laskeuduttii pilvistä, kierrettiin yks tosi pieni kylä ja tosi pieni tie, ku luulin, et siä ois kalliokaiverruksii. Ei ollu. :P Missattiin sit myöhäsen ajankohan takii oikeet luolat. :P Mut nähtii itärannikko auringonlaskus, sellanen allaspaikka (natural pools).
Kolmantena päivänä mentii sit etelään ja käytiin MAzon kyläs, jossa oli museo ja tosi jyrkät vanhat tiet. Sieltä suoraan San Antonion tulivuorelle ja käveltiin viidel eurol (Rike oli ällistynyt hinnasta) sen reunalla. Oli kyl upee, onneks aurinkoki paisto taas silloin. Sit mentiin lopuks Puerto Naosiin, joka on saaren turistisin paikka, jonne on rakennettu iha uus ranta ja kaupunki. Mustaa karkeeta hiekkaa ja kiviä, hirveet aallot, punaset liput, keltaset tietys paikas, jossa hengenpelastaja katto koko ajan. Tytöt pääs mereen, mä epäröin, koitin uuestaan, aalto vei. Toinen aalto tuli ja vei. Aattelin, et älä hengitä ja et se hengenpelastaja on iha vieres. Pääsin ylös, hengenpelastaja oli oottamas jo, uus aalto ja hengenpelastaja autto kädestä rannalle. NOLOO. Sit vast, ku olin jo yrittämäs päästä eroon pelastajasta ja noloudesta, huomasin, et mun varvas osottaa vasempaan... Se oli murtunu, vaikkei tuntunu viä miltää. Tuli mielee kaikki sarjat ja mua alko pelottaa se kipu, joka tulee adrenaliinin jälkeen ja alko pyörryttää. Hengenpelastaja talutti punaselle ristille, yritti laittaa paikoilleen, mut sattu edelleen. Sain sit lopulta jäätä, ambulanssin ja tytötki löyty. Juteltii sekä pelastajan että ambulanssityypin kaa suomen ilmoista, tanssista, salsasta jne. Ja kaikki yrittää vakuuttaa, et on vain sijoiltaa. Pelastaja viä pesi mun jalatki, ku en voinu taipuu. :P
Poliklinikal melko kaukana Naosista sain lopulta monta hoitsua, jotka puhu vain toisilleen, monta,jotka ei puhunu enkkuu ja tosi kivan tohtorin, jolla on tosi hyvä enkku, vaikkei aina sanoja. LAitto mulle puolikipsin, sano, ettei saa laittaa painoa ollenkaa tuntiin, ku kuivuu ja sit päästiin autoon ja alko jo olla kiire lennolle. Laskettiin väärin ja mentii syömää viä, kunnes Maren tajus, et meil onTOSI kiire. Ne jätti mut check-iniin noin 8 minuuttii enenn sen sulkeutumista, niil oli viä vuokra-auto luovuttamatta. Ne jätti sen lopulta väärään paikkaan, sano mis se on ja heitti avaimet tätille. Ne juoksi kahta minuuttii vaille check-iniin ja päästiin lennolle. Huh huh!!!
Keskiviikkona oli sit Sevillan ja Marokon vuoro kipsin kanssa. Kainalosauvat ostin ite apteekista, ku niitä ei annettu, kuten ei mitään anneta tääl, vaa ne täytyy kaikki hankkii apteekista!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Stuck
Unohin kertoo, et Veguetas oltiin siis lopulta Carlosin, Lulun ja niitten uuen slovakialaisen kämppiksen, Saaran ja Riitun, MArenin ja Teresan, Yaniran (aina välil) ja vähän aikaa Robertin kaa. Carlos ja Lulu (tai vain Carlos, Lulu oli jonki verran huppelis jo) tapas jonku kanarialaisen parin ja kadulla tavattiin tandem-kielivaihtotyyppejä. Kanarialainen pari kuttu meijät mojitoille, joten mentiin tosi outoon pubiin, joka leikki olevansa yökerho ja sitä piti pari melko vanhaa ja toinen oli hampaaton, miestä. mojitoissa kesti ikuisuus, mut ne oli kyl ehkä parhaimmat ikinä, maistoin. Otin ite kyl Piña Coladan ja se oli myös TOSI hyvää, makeeta ja siihen tuli kermavaahtoo päälle. :D Mojitoihin meni sokerii, limen palasii ja hierbo buenoo murskattuna yhteen, toista sokerii kai, rommia, limemehuu, tosi paljo murskattuu jäätä, jotain ruskeeta nestettä pari tippaa. Kaikki tää sekotettuna. Mun Colada oli ravistettuu, mut en ehtiny nähä mitä siihen meni. Kookosta, ananasta ja rommiihan siinä on. Tääl on muuten rommia ja yleensä vain rommia tarjolla, Arehucasin takii.
Mutta sitten tästä päivästä. Aamulla menin yksin Marenin nukkuessa viemään auton avaimia ennen deadlinea vuookraamoon, oli onneks auki. Mut ennen ku pääsin sinne, onnistuin saamaan meijän hissin jumiin ja itteni sen sisään. Kiva tunne. Painoin saman kerroksen nappulaa ku mis olin, joten hissi tais mennä ymmälleen ja jumiutu. Hissis on joku nappula, jossa automaatti sanoo jotain espanjaks ja sit myöhemmin uudestaan, et mikä syy tälle yhteydenotolle, mut en osaa sanoo, et oon juis hissis espanjaks :P Onneks siä on myös sireeninappula, jota painoin pari kertaa ja sit tajusin, et mul on onneks kännykkä ja soitin Marenille, joka olis sit jo tulos kattomaa, et mitä voi tehä, mut sitten pieni vanha nainen tuli pelastamaan mua ylläkerrasta, koska kuuli sireenin. Onneks tiesi, mikä se sireeni oli. Se paino kakkoskerroksen nappia ja ovi onneks avautu! Sano jotai espanjaks, en ymmärtäny, mut ymmärsin sit lopuks, et kannattaa kävellä, nää hissit on aina jumis (minkä oon huomannu iteki, mut en oo ottanu sitä tarpeeks tosissaan) ja tosiaan aioin kävellä. :P
Sit päätin muitten nukkuessa, et lähen San Mateon sunnuntaimarkkinoille, ku Carlos oli koiranäyttelyssä (Iineksen koira oli siä näytil). Lähtö kesti, pääsin San Telmoon asti jopa 10 min ennen ku bussi piti tulla. Odotin muitten kaa ja sit 25 min myöhäs, viis minuuttii ennen ku seuraavan pitäis tulla, bussi vihdoin tuli. Sit bussis paljastu, et tää bussi oli oikeesti sitä edellinen bussi, eli se oli melkei tunnin myöhäs. Ku sit vihdoin päästiin San Mateoon, matka oli kestäny yli puoltoista tuntii, ku vuorilla oli sunnuntairuuhkaa... Kaikki haluu San Mateon (maalais)markkinoille! Ja sit ku pääsin sinne, olin jäätyä, ku vuorilla sato ja siä oli varmaa jotain 15 astetta. mä lähin 20 jotain asteisesta Las Palmasista melko vähis vaatteis... Ja odotin samanlaista ku Teroris, mut isompaa. Markkinat tuntu oikeestaan pienemmiltä, kaupunki ei ollu yhtä nätti, juustot oli kaikki yhes hallis, sai kyl maistaa kaikkia, mut ei ollu mitenkää henkilökohtasta, niinku Teroris, siä sai mmasitaa pienistä kojuista sieltä sun täältä ja samasta sai chorizoa ja kaiken maaliaman juttuja sekä maailman parasta sämpylää chorizon ja juuston kera! Niitä ei ollu ollenkaa!! :( oli kyl kans viinimaistiaisia, mut olin niin myöhäs, etten kehannu vikana mennä maistelemaan kaikkia, varsinkaa, ku en meinannu ostaa niitä. Juustoja maistelin ja ostin lopulta yhtä, oli parasta mitä maistoin, mut ei ollu kanarian parasta läheskään. Muut tavarat markkinoil oli aika turhia. Lopuks oli lavatanssimeininkiä, ostin bocadillon jostain pikaruokalasta ja lähin takasin päin. Se matka kesti sit vain puol tuntii, koska heti kolmen jälkeen ruuhka hellitti.
Mutta sitten tästä päivästä. Aamulla menin yksin Marenin nukkuessa viemään auton avaimia ennen deadlinea vuookraamoon, oli onneks auki. Mut ennen ku pääsin sinne, onnistuin saamaan meijän hissin jumiin ja itteni sen sisään. Kiva tunne. Painoin saman kerroksen nappulaa ku mis olin, joten hissi tais mennä ymmälleen ja jumiutu. Hissis on joku nappula, jossa automaatti sanoo jotain espanjaks ja sit myöhemmin uudestaan, et mikä syy tälle yhteydenotolle, mut en osaa sanoo, et oon juis hissis espanjaks :P Onneks siä on myös sireeninappula, jota painoin pari kertaa ja sit tajusin, et mul on onneks kännykkä ja soitin Marenille, joka olis sit jo tulos kattomaa, et mitä voi tehä, mut sitten pieni vanha nainen tuli pelastamaan mua ylläkerrasta, koska kuuli sireenin. Onneks tiesi, mikä se sireeni oli. Se paino kakkoskerroksen nappia ja ovi onneks avautu! Sano jotai espanjaks, en ymmärtäny, mut ymmärsin sit lopuks, et kannattaa kävellä, nää hissit on aina jumis (minkä oon huomannu iteki, mut en oo ottanu sitä tarpeeks tosissaan) ja tosiaan aioin kävellä. :P
Sit päätin muitten nukkuessa, et lähen San Mateon sunnuntaimarkkinoille, ku Carlos oli koiranäyttelyssä (Iineksen koira oli siä näytil). Lähtö kesti, pääsin San Telmoon asti jopa 10 min ennen ku bussi piti tulla. Odotin muitten kaa ja sit 25 min myöhäs, viis minuuttii ennen ku seuraavan pitäis tulla, bussi vihdoin tuli. Sit bussis paljastu, et tää bussi oli oikeesti sitä edellinen bussi, eli se oli melkei tunnin myöhäs. Ku sit vihdoin päästiin San Mateoon, matka oli kestäny yli puoltoista tuntii, ku vuorilla oli sunnuntairuuhkaa... Kaikki haluu San Mateon (maalais)markkinoille! Ja sit ku pääsin sinne, olin jäätyä, ku vuorilla sato ja siä oli varmaa jotain 15 astetta. mä lähin 20 jotain asteisesta Las Palmasista melko vähis vaatteis... Ja odotin samanlaista ku Teroris, mut isompaa. Markkinat tuntu oikeestaan pienemmiltä, kaupunki ei ollu yhtä nätti, juustot oli kaikki yhes hallis, sai kyl maistaa kaikkia, mut ei ollu mitenkää henkilökohtasta, niinku Teroris, siä sai mmasitaa pienistä kojuista sieltä sun täältä ja samasta sai chorizoa ja kaiken maaliaman juttuja sekä maailman parasta sämpylää chorizon ja juuston kera! Niitä ei ollu ollenkaa!! :( oli kyl kans viinimaistiaisia, mut olin niin myöhäs, etten kehannu vikana mennä maistelemaan kaikkia, varsinkaa, ku en meinannu ostaa niitä. Juustoja maistelin ja ostin lopulta yhtä, oli parasta mitä maistoin, mut ei ollu kanarian parasta läheskään. Muut tavarat markkinoil oli aika turhia. Lopuks oli lavatanssimeininkiä, ostin bocadillon jostain pikaruokalasta ja lähin takasin päin. Se matka kesti sit vain puol tuntii, koska heti kolmen jälkeen ruuhka hellitti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)