La Palma

Tuota tuota. En muista enää kaikkee, mut 24.11 lähettiin MArenin ja Riken kaa La Palman saarelle kolmeks ihanaks päiväks. Santa Cruz on keskiaikainen kaupunki, joka on kylläkin täys turisteja. Meijän hostellihuone oli luxus-sviitti ylimmäs kerrokses, meil oli oma parvekekin! Oli kosteeta, RAIKASTA, vihreetä La Palmalla. Lento oli propellikoneella ja näin aamun sarastaessa Teneriffan ja sen Teiden sekä pienen Gomeran.

Ekana päivänä mentiin saaren läpi, katsastaen Cumbrecita etelästä käsin, käveltiin pieni vaellus tulivuorella aivan ihanassa kelissä ja kaikkien saksalaisten vaellusturistien keskellä. HOstellissa oli kolme melko vanhaa tanskalaista, jotka oli kans vaeltamas eikä ollu koskaa käyny Gran CAnarial, ku tää on niin turistinen paikka... :P Just joo, La Palmal oli niit paljo enemmän näkösäl. Nähtiin sit illal auringonlasku länsirannikolla, seuraavana pysäkkinä sieltä on Amerikat.

Toisena päivänä mentiin pohjoseen, oli tosi pilvistä ja kylmää ja me ajettiin vaan lisää ja lisää pilveen, kunnes oltiin välil niitten päällä, niitten sisäl ja niitten välis. Puut loppu lopulta, ku oltiin niin korkeel ja kormeimmas kohtaa ei nähty maisemaa, mut oli sellanen mars- tai kuumaisema, ku oltii pilves, sato vettä ja oli kylmempi ku puoleen vuoteen meijän osalta. :D Sit laskeuduttii pilvistä, kierrettiin yks tosi pieni kylä ja tosi pieni tie, ku luulin, et siä ois kalliokaiverruksii. Ei ollu. :P Missattiin sit myöhäsen ajankohan takii oikeet luolat. :P Mut nähtii itärannikko auringonlaskus, sellanen allaspaikka (natural pools).

Kolmantena päivänä mentii sit etelään ja käytiin MAzon kyläs, jossa oli museo ja tosi jyrkät vanhat tiet. Sieltä suoraan San Antonion tulivuorelle ja käveltiin viidel eurol (Rike oli ällistynyt hinnasta) sen reunalla. Oli kyl upee, onneks aurinkoki paisto taas silloin. Sit mentiin lopuks Puerto Naosiin, joka on saaren turistisin paikka, jonne on rakennettu iha uus ranta ja kaupunki. Mustaa karkeeta hiekkaa ja kiviä, hirveet aallot, punaset liput, keltaset tietys paikas, jossa hengenpelastaja katto koko ajan. Tytöt pääs mereen, mä epäröin, koitin uuestaan, aalto vei. Toinen aalto tuli ja vei. Aattelin, et älä hengitä ja et se hengenpelastaja on iha vieres. Pääsin ylös, hengenpelastaja oli oottamas jo, uus aalto ja hengenpelastaja autto kädestä rannalle. NOLOO. Sit vast, ku olin jo yrittämäs päästä eroon pelastajasta ja noloudesta, huomasin, et mun varvas osottaa vasempaan... Se oli murtunu, vaikkei tuntunu viä miltää. Tuli mielee kaikki sarjat ja mua alko pelottaa se kipu, joka tulee adrenaliinin jälkeen ja alko pyörryttää. Hengenpelastaja talutti punaselle ristille, yritti laittaa paikoilleen, mut sattu edelleen. Sain sit lopulta jäätä, ambulanssin ja tytötki löyty. Juteltii sekä pelastajan että ambulanssityypin kaa suomen ilmoista, tanssista, salsasta jne. Ja kaikki yrittää vakuuttaa, et on vain sijoiltaa. Pelastaja viä pesi mun jalatki, ku en voinu taipuu. :P

Poliklinikal melko kaukana Naosista sain lopulta monta hoitsua, jotka puhu vain toisilleen, monta,jotka ei puhunu enkkuu ja tosi kivan tohtorin, jolla on tosi hyvä enkku, vaikkei aina sanoja. LAitto mulle puolikipsin, sano, ettei saa laittaa painoa ollenkaa tuntiin, ku kuivuu ja sit päästiin autoon ja alko jo olla kiire lennolle. Laskettiin väärin ja mentii syömää viä, kunnes Maren tajus, et meil onTOSI kiire. Ne jätti mut check-iniin noin 8 minuuttii enenn sen sulkeutumista, niil oli viä vuokra-auto luovuttamatta. Ne jätti sen lopulta väärään paikkaan, sano mis se on ja heitti avaimet tätille. Ne juoksi kahta minuuttii vaille check-iniin ja päästiin lennolle. Huh huh!!!

Keskiviikkona oli sit Sevillan ja Marokon vuoro kipsin kanssa. Kainalosauvat ostin ite apteekista, ku niitä ei annettu, kuten ei mitään anneta tääl, vaa ne täytyy kaikki hankkii apteekista!