Koti-ikävä

Alkaa ottaa päähän kaikki täällä, kuumuus, tietämättömyys, tietyt tyypit jne. Monet asuu ihan rannan vieressä, mutta mun uusi huone tulee nyt sit oleen kampuksen ja vanhan kaupungin vieressä ja menen sit bussilla rannalle. Muuten joutuisin ottaa aina bussin kampukselle. Kattoo ny, jos alkaa todella ärsyttää, ni täytyy si vaihtaa jossain vaiheessa. Mut kaikki nähtävyydet tulee olemaan mun vieres jne. Mä muutan lauantaina. Juan Carlos, asunnon omistaja, on tosi mukava ja osaa sekä enkkuu et espanjaa. Mä ymmärrän paljon, mut tunnilla täytyy puhuu koko ajan ja vaihtaa pareja ja ryhmiä... vähä liikaa suomalaiselle... Mut kyl siä vähän tulee kielioppiakin, tosin kaikki espanjaks, jos ees jotain käännettäis, vois tajuta vähä paremmin ja nopeammin. Mut tässähän ollaa melkei puolivälissä ja sitten on tervetuloviikko.

Mutta siis menen asumaan samaan asuntoon, ku irkkutyttö, et tunnen sieltä edes jonkun. Ja siä on kattoterassi, jossa voi grillata ja hengata. Ja sit siä asuu katolla kans tosi hauska espanjalainen, joka huolehtii ja siivoo käytävät, omistaa pienen koiran ja näyttää iteki vähä sellaselta, pitkät hiukset jne. ;)

Ja tänä aamuna yritin olla ajoissa, yritin tehdä kaurapuuroa nopeasti. Hostellin kaksi levyä on NIIN hitaita, etten saau vettä lähellekään kiehuvaa. Sit menin vaihtamaan vaatteet, kun olin syöny kylmän puuroni ja onnistuin juodessani saada puoli litraa vettä sängylleni. Onneks siivooja ei käyny tänää, ois voinu näyttää epäilyttävältä. Lopulta pääsin lähtemään läksyjen luvun jälkeen ja myöhästyin ekasta bussista. otin toisen numeron, joka on nopeempi, mutten oo varma mihin pysähtyy. Jäin yhtä pysäkkiä liian ajoissa pois ja juoduiin juoksemaan kaksi-kolme korttelia ja just ja just ehin seiska-bussiin, josta ei kannata myöhästyä, koska se on niin hidas, että tulee takas vuorelta vasta puolen tunnin päästä. Mutta ehinpäs