Eilen oli Raffaelen synttärit, joten se järjesti Botellónin Alcaravanerasin rannalla. Botellón on juontijuhla, johon pitää tuoda paljon juomista. Noh, oltiin ekaks Marenin kaa kiinalaises syömäs, sit menin rannalle Riken kaa (myöhäs, sori Rike, oli vähän vihanen meille). Meni pilveen, joten ei ollu hirveen lämmin. Sit yks tyyppi alko juttelee meille, oli työskennelly gabinete de relaciones internacionalesissa ja arvas, et ollaa erasmuksia, mut luuli meitä enkkulaisiks, ku puhuttii enkkuu. Selitettiin ja se jatko jutteluaan. Se oli siis jo harmaantuva, huom. Jutteli Saksasta, natseista, stasista, Itä-Saksasta jne, ku rike opiskelee Berliinis. Espanjalaiset on suoria tällä tavoin. ei oikein aattele kelle puhuu ja puhuu muutenki kliseisesti usein ja stereotypioita käyttäen. Enkun kirjallisuusopettajaki, kun luettiin novellia, jossa oli käytetty mustien yhdysvaltalaisten murretta, se jatkuvasti puhu kuinka meillä ei oo aikaa käydä läpi puhetta ja sen VIRHEITÄ. Virheitä??? Ne ei oo virheitä!!! Se on niitten murre. Ja siis tää on vain yks esimerkki, se on tehny saman tyyppisii juttuja muutenki. Mut yleensä kyl sanoo puhuvansa stereotypioista jne, joten sinänsä korjaa yleensä nää omat virheensä. :P Ja lupas muuten yrittää saada lupaa, et saisin tehä tentin joulukuus. :) Se on tosi mukava onneks. Se kerto tänää olevansa yks yheksästä lapsesta ja vain yks niistä on naispuoleinen. :P
No niin, takas tarinaan, eli se mies jatko ja jatko ja kerto kuinka monet kutsuu erasmuslaisia orgasmuksiks ja kuinka niemimaal kanarialaisia kutsutaan banaaneiks (ku tääl ei oikein kasvateta kuin banaaneja). tääl muute ei kannata kuulemma kauheesti syyä kanarialaisia hedelmiä tai kasviksia, koska vesi, jolla ne on kasteltu, kierrätetään tosi moneen kertaan ja kasvatettaviin tulee paljon siis myrkkyjä. Ja kun siis vesi tääl ei oo muutenkaa hyvää, kun on niin kuivaa. Ennen vesi otettiin vuorien lumesta, mutta sitä ei enää oo jälel täl saarel ainakaa ymmärtääkseni. Keskellä saarta on pari padottuu "järvee", josta otetaan vesi. Tääl varmaa otetaa kyl merestäki vettä, ainaki vessas haisee usein meri ja sen suola.
Okei, siis se mies jatko, kunnes me lähettii ja silloin kysy Rikeltä numeroo. ei voinu oikein olla antamatta enää siin vaihees, ku oltii juteltu jo vaikka kuinka pitkään.
Rike tuli meille, myöhemmin Maren myös, käytii kaupoil, syötii vähä ja ostettii juomat. Mul oli sangríaa ja tequila-schweppesiä. Rannalla oli paljon italialaisii, Carlo ja raffaele muun muassa, Carlos, Iines ja sen koira Lady ja niin poispäin. Lähin puol kaks, ku oli tänää neljä tuntii 9-13. Ja nukun huonosti, ku koko ajan vilkuilen, et eihän oo torakoita...
Huomen on yliopistol lakko klo 11, mä meen sitä ennen ayuntamientoon yrittämäs saada nie-numeroni. sit yritän mennä kattoo, mitä Obeliscol tapahtuu, jos siä tapahtuu mitään ja sit yheltä me käyää open luona juttelemas kirjasta, jota kukaa meistä ei oo lukenu... Espanjaks... Ei hyvä.
Tänää käytii Adan kaa uimas taas ja se kertoili kaiken näköstä mielenkiintosta itestään. Se kirjottaa tarinoita, jotka kuulostaa lapsille tarkotetuilta, muttei oo, esim. puusta, joka asuu kaupungissa ja keijutarinoita. Se on myös kertonu jo aiemminki, et sil on veljiä ja se joutu tappelemaan paljon pienenä ja olemaan poikatyttö. Sen vanhemmat oli tosi konservatiivisia ja katolisia. Joten nyt ei haluu tapella kenenkään kaa. Se on tosi ujo, vaikka myös tosi puhelias ja iloinen. ei kuitenkaa päästä kauheen lähelle ikinä. Siks oonki yrittäny jutella sen kaa vaikka mistä ja saada sen avautumaan vähän. Se onki avautunu, varmaa koska oon tääl vaa vähän aikaa ja kellepä mä kertosin sen juttuja. Täl saarel on kuulemma ollu joku meksikolainen shamaani joskus ja se oli ollu sen kaa intiaaneille tyypillisessä sweat lodgessa. Siellä ne oli matkustanu keijujen maailmaan, Merliniin. Se oli myös auttanu Adaa, kun Ada ei voinu lähteä työpaikastaan, vaikka olis halunnu. Sen pomossa oli jotain. Shamaanin avulla näki pomon kasvojen sijasta kerran sen kuolleen äitinsä kasvot. Siks ei ollu voinu lähtee. Sit pysty. Kerto myös jotai tosi henkilökohtasta, josta en kirjota tänne. Mut mä toivon, et sil ois helpompaa tulevaisuudes... Sil on selvästi ollu some personal struggle... Voi sitä... Se yrittää saada viä yhen tarinan kirjotettuu (Pialle todella myöhästyny synttärilahja) ja sit, ku sen kaveri on kuvittanu sen tarinat, se yrittää saada sen julkistettuu. Onnee sille, Ada!
Meressä näin muuten lasien kaa keltasen kalan, tummansinisiä kaloja (muy bonita!), vihreä-siniraitasia kaloja ja tietty myös värittömiä kaloja! Oli tosi kivaa! Käytii taas barrilla asti uiskentelemas (se kivikasa keskel merta, jonka ansiosta las Canterasil ei oo niin paljon aaltoja, kun se estää ne. On kuin luonnollinen allas. On täällä siis paljon kaunistaki, täytyy muistaa se
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti